Arkkitehdit, sota, ja yhdyskuntasuhteiden hallinta

Yhteiskunnallisten toimintojen tilallisista suhteista, so. maankäytöstä, tuli sotavuosina ratkaisua vaativa ongelma Suomessa. Yhtä kuntaa ja kaupunkia laajempien alueiden tilasuhteet alettiin ymmärtää säätelyä tarvitseviksi ensimmäisenä Kokemäenjokilaakson aluesuunnitteluprojektissa 1940-luvun alussa. Alueellinen tilansäätely muotoutui siinä yhtäältä Alvar Aallon vaikutuksesta, toisaalta Porin seudun kahdeksan kunnan ja Porin Kauppakamarin yhteistyönä. Aluesuunnittelusta tuli ennen pitkää monilla puolilla maata kunnallismiesten mielenkiinnon kohde, ajanmukaisen arkkitehdintyön osa ja hyvinvointipolitiikan muoto.
Tutkimus osoittaa, kuinka kaavoitus ei pohjautunut Suomessa välttämättä vain valtionhallinnon tarpeisiin, vaan maankäyttöä säädeltiin vaihtelevasti eri yhteiskunnallisten ryhmien lähtökohdista. Kokemäenjokilaakson pioneerityössä se tapahtui alueen hyvinvoinnin, yhteiskuntasuhteiden tasapainon, kansallisen edun ja kaavoituksen tehostamistarpeiden nimissä osana Alvar Aallon modernisoivaa ja moninaisiin yhteistyösuhteisiin rakentunutta arkkitehtuuria.

Avainsanat: aluesuunnittelu, Kokemäenjokilaakso, maankäyttö, 1940-luku, kaavoitus, yhdyskuntasuunnittelu, arkkitehdit, Pori, kaupunkisuunnittelu, Alvar Aalto