Elokuvatarkastuksen synty Suomessa (1907-1922)

Sensuurilla ja ennakkotarkastuksella on aina huono kaiku, sillä niillä pyritään rajoittamaan tai estämään jotakin. Mutta miksi sensuuria sitten ylipäätään on, kuka sitä tarvitsee ja miksi. Tämä kirja antaa vastauksen siihen miksi ja milloin elokuvia ryhdyttiin tarkastamaan etukäteen myös Suomessa. Samalla kirjasta selviää miten Suomen tarkastushistoria poikkeaa kansainvälisestä kehityksestä.

Elokuvatarkastus sidotaan osaksi laajempaa suomalaista yhteiskuntaa. Tarkastushistoria osoittaa, että elokuvatarkastuksen synty on sidoksissa laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, jonka juuret ovat 1880-luvun Suomessa. Elokuvatarkastuksen syntyhistoria ei ole pelkästään elokuvahistoriaa vaan elokuvan kulttuurihistoriaa, mikä sitoo elokuvan ja elokuvasta käydyn keskustelun osaksi suomalaista kulttuurihistoriaa.

Kirjassa on elokuvatarkastuksen syntyvaiheiden lisäksi selvitetty varhaiskauden elokuvan kehitystä. Teoksessa annetaan vastauksia siihen kuinka ja miksi alkuaikojen elokuvat olivat sellaisia kuin olivat. Kirja antaa lisävalaistusta mm. takaa-ajoelokuvien syntyyn, mitä mm. Charles Chaplinin myöhemmin jalosti mestariteoksiksi. Mutta se mikä oli kansasta, ennen kaikkea lapsista ja nuorista hauskaa, ei aina huvittanut niitä, jotka pyrkivät toimimaan kansalaisten parhaaksi.

Avainsanat: elokuvasensuuri, elokuvatarkastus, historia, Suomi, 1907-1922