Pandemiasta taantumaan: Luovan tuhon vuosi 2020

Mitä meillä oli ennen koronaa, kysytään vuonna 2021? Edellinen vuosi oli koronavuotemme ja opimme pesemään kätemme, desinfioimaan samalla, pidimme etäisyyttä toisiimme, tervehdimme halaamatta, kättelemättä, teimme työmme etätyönä, lapset kävivät etäkoulussa, rajat olivat kiinni ja 70-vuotta täyttäneet kantoivat kotiarestista poistuttuaan henkistä hihamerkkiä peläten paljastuvansa. Vastaantulija vaikutti ahdistuneelta, vältteli, virtuaalisuhteet olivat ainoita oikeita, metropolien kadut hiljenivät. Tulisen ja kylmän sodan kokeneet muistivat tunnelman ja palasivat nuoruutensa ahdistukseen. Lapset eivät tienneet mistä on kyse. Kaikki kun kytkeytyi heiltä salattuun virukseen.

Mediayhteiskunnan jokainen lähetys oli koronalähetys. Urheilu ja kulttuuri, viihde ja politiikka, talous ja tiede, edusti se mitä tahansa, oli koronan leimaamaa profetiaa. Presidenttimme oli läsnä, kun ensimmäinen koronauhri haudattiin. Korona ei ollut vain luonnontieteitä vaan paljon monipuolisempi, poikkitieteinen ja -taiteinenkin. Gonzo-journalistin tapaan korona kykeni löytämään sivupolutkin ja muuntautumaan, se oli stand-up -koomikkoakin nokkelampi. Tieteessä se oli mahdoton neuvottelukumppani. Jopa Yhdysvaltain presidentti joutui nöyrtymään sen edessä.

Vuonna 2020 korona hallitsi kaikkea, oli filosofisten pohdintojen, talouden ja yhteiskuntatieteilijöiden, ei vain lääkäreiden ja biologien osaamista. Avasit vuonna 2020 minkä tahansa kanavan tai lehden, edessäsi oli ilmiö, jonka tausta syntyi koronasta, synti oli silmiesi edessä. Ei vain urheilu, maailmanpolitiikka ja matkailu, sairaalat, olympialaiset ja kapakat, hoitajat, vaan myös mielikuvituksemme ja sen salatuimmat leikitkin olivat pandemian hoidossa. Suurin ja tärkein oli hallita pelkoa, koronan aseista tärkeintä. Pelko ja kaikki sen tuotteet, viikatemiehen läsnäolo, euforinen piina ja magia oli kuin hallainen yö keskellä suvea. Jopa luovuus ja innovoivuus, ajan käyttömme ja sen muuttuminen oli vauvasta vaariin koronan ja pandemian hallinnassa. Se oli sukupolvikäsitteistämme kaikkien aikojen suurin ja kaunein - ohittaen menneen maailman suurimmatkin viihteen tähtemme, poliitikot, sodan ja rauhan miehet, ylivertaisella tavalla ulottuen kaikkien meidän arkeen ja juhlaan.

Keywords: Cluster art, year 2020, Covid-19, Pandemia, Matti Luostarinen