Lääkintäkersantti

Veijo Valkiainen kertoo esikoisteoksessaan oman isänsä, Toivo Valkiaisen, tarinan lääkintämiehenä sodassa ja tarttuu näin kirjallisuudessa vähän käsiteltyyn aiheeseen - lääkintämiesten tehtäviin etulinjalla tai sen välittömässä läheisyydessä jatkosodan aikana. Haavoittumiset ja kuolema olivat rintamalla aina läsnä ja lääkintämiehet kohtasivat usein vaikeita valintoja: mennäkö auttamaan vaikka oman hengen uhalla ja kuka apua tarvitsee kipeimmin.

Kertomusta vahvistavat Toivo Valkiaisen itse ottamat valokuvat rintamalta.