Alkumeren laulu

Mikä soi tuoreiden luomistekojen lomasta,
mikä sävel helisee vihreiden mättäiden välistä?
---
Ihmisen sinfonia Jumalan kuvan kaltaiseksi –
jokin särö pitää olla että soi
kun tuuli puhaltaa
meren rannalla puhaltaa ja soi.

Liisa Marjatta Järvinen ei lakkaa ihmettelemästä
myyttien sitkeähenkisyyttä. Kun ne kerran ovat
syntyneet, niitä ei tapa mikään. Ne jatkavat elämäänsä
niin kauan kuin ihmisellä riittää kysymyksiä.
Muuttavat vain muotoaan vesien, vuorten, tuulen,
taivaan valojen… käsittelyssä.
Erityisesti luomismyytit ovat ehtymättömiä,
niissä riittää jatkuvasti ammennettavaa.
Tähän mereen, puroon, kaivoon on
näiden runojen kirjoittaja ihmetellen
työntänyt kätensä taas kerran.
Mitä sanotte esimerkiksi siitä, että
Jumalalta meni kuusi päivää seitsemästä
meren äärellä maailmaa luodessaan.
Jokin salaisuus meressä on.
Alkumeren laulu kaikuu sitä yhä.

Kirjoittaja on kuvittanut runonsa
luontoaiheilla.

Keywords: runot, luomiskertomukset, luominen, kaunokirjallisuus, sähkökirjat, suomenkielinen kirjallisuus