Kansa seisoi loitompana

Hannu Nieminen analysoi Suomen poliittiseen järjestelmään ja sen valtasuhteisiin liittyviä autoritaarisia piirteitä historiallisesta näkökulmasta. Tarkasteltavana on autonomian aika (18091917), jolloin suurin osa Suomen kansallisista instituutioista perustettiin ja ne alkoivat vakiinnuttaa asemaansa. Suomen julkista elämää ja sen instituutioita hallitsi niiden syntyvaiheissa ruotsinkielinen säätyläistö, joka antoi perusmuodon ja määrittelyn kansallisen julkisuuden keskeisille areenoille.

Kun suomenkielinen oppisäätyläistö alkoi 1850-luvulta lähtien astua julkiseen elämään, se omaksui ja hyväksyi nämä valmiit rakenteet ja muodot, mutta pyrki miehittämään eri areenat oman fennomaanisen ohjemansa kannattajilla. Kun enemmistö suomenkielisestä rahvaasta tuli 1900-luvun alussa mukaan julkiseen elämään, ruotsin- ja suomenkieliset eliitit olivat jo pitkälle määritelleet julkisen elämän areenat. Työväenliike ja maalaisliiton synty edustivat tässä tilanteessa spontaania vastajulkisuutta, joka uhmasi kansallisten eliittien konsensusta.