Jeltyševit, erään perheen rappio

Nikolai Mihailovitš Jeltyšev on miliisi humalaisten selviämisasemalla ja hänen vaimonsa Valentina Viktorovna on kirjastonhoitaja. Nuorin poika istuu vankilassa ja vanhempi kuluttaa aikaa kotona. Varsin tavallinen venäläinen virkamiesperhe siis.

Kun Nikolai menettää työnsä, perhe joutuu muuttamaan pieneen kyläpahaseen syrjäisellä maaseudulla. Kylä on vanha kuin Venäjä itse: yksi kuoppainen raitti, ei mukavuuksia eikä töitä. Päivittäisten vaikeuksien keskellä ihmiset hiljalleen menettävät inhimillisyytensä.

Venäläisen uuden realismin merkkiteos ei sääli ketään ja tuntuu sisuskaluissa asti.

”Erinomainen romaani.” – Rossijskaja Gazeta

”Tämä voisi hyvin sattua missä tahansa muussa perheessä tai maassa.” – Lizok’s Blogspot

”Kirja vangitsee ajan hengen. Sentšinillä on uskomaton kyky tehdä näistä hiljaisista, arvaamattomista toisen luokan ihmisistä sankareita.” – Lev Danilkin

Suomentanut Kirsti Era.

Avainsanat: Venäjä, maaseutu, realismi, yhteiskuntakuvaus, menetys, työpaikat, elämänmuutokset, muutto, syrjäseudut, näköalattomuus, toivottomuus, elämänhallinta, syrjäytyminen, perheenjäsenet, asukkaat, kylät, miliisit, kirjastonhoitajat, vangit, pojat, perheromaanit, yhteiskunnalliset romaanit, satiiri, taskukirjat, kaunokirjallisuus, venäjänkielinen kirjallisuus, käännökset