Ehkä Esther

Kohtalonmarssia Googlen kartalla
Raikkaan omaääninen, palkittu kertomusromaani yhden suvun ja siten koko Euroopan historiasta, maailmasta joka ei tunnu millään oppivan virheistään.
Ukrainalais-puolalaiseen sukuun syntynyt, sittemmin saksalaistunut kirjailija Katja Petrovskaja havahtuu ajan armottomuuteen. Ihmiset kuolevat, muistot haalistuvat, menneisyys katoaa. Miten selvittää oman sukunsa tarina, omat juurensa, kun ei ole enää ketään keltä kysyä? No, arkistojen avulla ainakin. Nykyään myös internet, tuo uskonnottomien itkumuuri, tarjoaa hätkähdyttäviä pilkahduksia menneestä. Facebookista löytyy sukulaisia ja eBaysta valokuvia, aukot täydentyvät pikkuhiljaa, kunnes lopulta Katja Petrovskajalla on käsissään paitsi juutalaisen sukunsa tarina, myös yksi sukupolvensa parhaista holokaustitulkinnoista. Helpompi olisi unohtaa, mutta muistettava meidän on. Halusimme tai emme.
Saksankielisen kaunokirjallisuuden uusi tähti, Katja Petrovskaja (s. 1970) syntyi Kiovassa ukrainalais-puolalaiseen sukuun. Saksaksi kirjoittava mutta venäjää äidinkielenään puhuva Petrovskaja on opiskellut kirjallisuutta Virossa ja Venäjällä. Esikoisteos Ehkä Esther voitti 2014 arvostetun Ingeborg Bachmann -palkinnon.

Avainsanat: Nykyromaanit