Pimeän ääni

Syvä ääni pimeästä ajan ja yhteiskunnan syrjältä.

Vieraan maan kaupungissa, vieraiden ihmisten keskellä asuu mies, joka ei kuulu joukkoon.

Mies on menneisyydessä näytellyt itselleen nuorta miestä, joka astuu sisälle ahtaisiin kehyksiin. Sen jälkeenhän on näytellyt miestä, joka on päättänyt suoriutua osastaan niissä kehyksissä. Vähä vähältä hän on antanut roolihahmonsa kasvaa ja alkanut näytellä miestä, joka murtautuu kuvasta, pirstoo kehykset ympäriltään.

Nyt hän näyttelee itselleen miestä, joka on lähtenyt ollakseen palaamatta, joka halveksi itseään, ylenkatsoo toisia ja tahtoo olla yksin.

Avainsanat: eristäytyminen, esikoisteokset, etsintä, 1990-luku, mieskirjallisuus, monologit, siirtolaiskirjallisuus, ruotsinsuomalaiset, turhuus, tyhjyys, viha, yksinäisyys