Vielä 1900-luvun alussa kuolema oli konkreettisesti läsnä maalaisyhteisöjen elämässä. Ruumislaudat, kuolinoljet, kirkkomaa ja kaikki vainajille kuuluvat esineet olivat erityisiä; kansanuskon mukaan niissä oli kuoleman voimaa. Tämä voima saattoi näyttäytyä kuolemaa edustavina olentoina, kirkonväkenä. Tarinoiden ja omakohtaistenkin kertomusten mukaan kirkonväki lähti liikkeelle, kun kuoleman rajaa ylitettiin tai loukattiin. Se nouti kuolevia joukkoonsa mutta saattoi käydä väkivaltaisestikin vainajia loukanneiden kimppuun. Tietäjille ja taikojille se oli voimakas ase, jos sitä vain pystyi hallitsemaan.
Kuoleman voimat esittelee kirkonväkeen liittyviä kertomuksia ja mielikuvia sekä niiden taustatekijöitä. Teoreettisen tarkastelun kohteena ovat myös tuonpuoleista kuvaavien käsitteiden käyttö ja rakentuminen, oman ja torjutun välinen rajanveto sekä kerrotun suhde todellisuuteen.
Emme toimita kirjojen mukana mahdollisesti tulevaa lisämateriaalia (esim. CD- tai DVD-levyjä).