Verenperijät

Jo söi, pyövelin ruoka! huusi kiteeläinen Petter Vänttinen kuolemanhädässään jouduttuaan puukotetuksi talkoojuhlissa kesällä 1691. Monimerkityksinen sanonta on yksi johtolangoista, joita seuraamalla voidaan avata varhaisen uuden ajan ihmisen suhdetta väkivaltaan ja käsityksiä yhteisöstään. Erityisesti 1600-luvun itäsuomalaiseen tuomiokirja-aineistoa laajasti hyödyntävä tutkimus perustuu lähteiden tarkalle lähiluvulle ja tuo samalla ainutlaatuista tietoa myös ajattelutavoista, joiden juuret olivat vielä huomattavasti kauempana menneisyydessä. 1600-luvulla voimakkaan valtiollistumisen myötä vanha sukukeskeinen maailma väistyi vähitellen ja lopullisesti. Kenellä oli oikeus käyttää väkivaltaa ja milloin? Harjoitettiinko Suomessa verikostoa vielä 1600-luvulla? Millainen käytös ymmärrettiin normirikkomukseksi ja kuinka syylliset löydettiin? Vastaukset näihin kysymyksiin muuttuivat. Ihmisyyden, yhteisöllisyyden ja valtasuhteiden perusteita luotaavasta tutkimuksesta hahmottuu kuva maailmasta ja ihmisistä, jotka olivat osin kulttuurisesti nykyisestä poikkeavia, osin meille jokapäiväisesti tuttuja.

Keywords: oikeushistoria, historiallinen kriminologia, väkivalta, rikokset, rikosprosessi, käräjät, oikeudenkäynti, 1500-luku, 1600-luku